Tulin juuri Hänen Ylhäisyytensä puheilta. Ottomaanien Sulttaani antoi minulle käskyt kahteen tehtävää: ensinnäkin, minun tuli valmistaa mieheni lopulliseen hyökkäykseen, ja toiseksi, minun tuli vastata hallitsijani henkilökohtaisten ruokavarojen kätkemisestä. Jälkimmäinen tehtävä on erikoisempi, joten kerron siitä ensin.

Olin miehineni mukana kahdessa yöllisessä hyökkäyksessä muuria vastaan. Emme ensilinjassa vaan tukemassa joukkoja jousin: Hänen Ylhäisyytensä haluaa säästää janitsaarijoukkoja lopulliseen koitokseen. Emme ole saaneet vieläkään tehtyä läpimurtoa, vaikka muutaman kerran se on ollut jo lähellä. Kreikkalaiset puolustavat kaupunkiaan urhoollisesti, joskin suurin kunnia taitaa silti mennä venetsialaisille ja genovalaisille jotka muodostavat Konstantinopolin puolustajien ehdottoman eliitin. Hyökätessämme pohjoisella sektorilla Blachernaen palatsin muureista läpi saimme selustaamme italialaisia ratsumiehiä jotka olivat poistuneet kaupungin suojista sivuportin kautta: ajoimme heidät takaisin, mutta menetimme miehiä ja jouduimme keskeyttämään lupaavasti alkaneen hyökkäyksen. Se, että osalla miehistäni oli aseena kristityiltä ostettuja uusia kannettavia ruutiaseita auttoi sillä ne tuntuvat lyhyeltä etäisyydeltä läpäisevän latinalaisten raskaat panssarit paljon nuolia paremmin. Niin kömpelöitä nuo aseet kyllä muuten ovat, etten usko niiden koskaan korvaavan jousta ja nuolta armeijamme pääaseina. Kreikkalaiset kai käyttäisivät näitä uusia aseita mielellään, mutta heillä taas ei ole niihin varaa, eivätkä italialaiset myy niitä edes uskonveljilleen halvalla. Samaan aikaan jalkojemme alla on käyty toisenlaista sotaa: serbialaiset kaivosmiehemme ovat tehneet salassa lukuisia tunneleita vihollisen muurien alle ja etsineet niiden kautta sisäänpääsyä kaupunkiin. Tämä juoni kuitenkin paljastui ennen täytäntöönpanoa, kuuleman mukaan kreikkalaiset kaivoivat omat tunnelinsa meidän miehiämme vastaan ja ajoivat hyökkääjät tulella, savulla ja teräksellä karkuun.

Sitten viime kerran, kun kirjoitin, olemme saavuttaneet useita merkittäviä voittoja. Kaupungin puolustajat taistelevat edelleen urheasti, vaikka heidän ilmiselvä häviönsä on joka päivä lähempänä ja pakostakin sen läheisyys on myös heidän tiedossaan. On toki kunniakasta ja uljasta taistella katkeran loppuun saakka, mutta mitenkään vähemmän kunniakasta ei ole rehdin taiston jälkeen antautua hyvälle ja oikeamieliselle vastustajalle: eikä tämän antautumisen vastaanottajan, mikäli hän on jalo ja uskovainen mies, tule mitenkään rangaista urheita vastustajiaan vain päinvastoin palkita ja ylentää heidät entisinä vihollisinaan mutta tulevina liittolaisinaan. Kuten Timur Suuri sanoi: “Vihollissotilas, joka on uskollinen herralleen, on ystäväni. Kun hän siirtyy lippuni alle palkitsen hänet ansioistaan ja uskollisuudestaan ja luotan häneen. Mutta sotilas, joka taiston hetkellä unohtaa velvollisuutensa ja hylkää herransa on silmissäni mitä alhaisin olento.”

Olen kiireinen, vaikka mitään ei ole meidän aselajimme puolella tapahtunut viikkoihin: kiireeni johtuu siitä, että minä hetkenä hyvänsä saatamme joutua taisteluun, joten näitä joutilaisuuden hetkiä ei voida uhrata laiskotteluun eikä edes herkullisen ruoan valmistamiseen, vaan joudun harjoittamaan miehiäni ja keksimään heille puuhaa vuorokauden joka hetkelle. Minua ovat pitäneet kiireisenä myös muutokset armeijamme johdossa, ne kun heijastuvat meihin alemman tason komentajiinkin asti. Muutoksiin ovat olleet syynä epäonnistumiset piirityksen ylläpitämisessä etenkin laivaston puolella.

Tämä on asia jonka kaikki tietävät sekä piirittäjien että piiritettyjen joukossa, sillä niin näkyvällä tavalla rajoitetut kykymme meritaistelussa tulivat ilmi jokunen päivä sitten. Minua tämä koskettaa henkilökohtaisestikin, sillä tunnen hyvin miehen jonka harteille syy epäonnistumisista laitettiin. Koko tarina on tämä:

Olemme nyt olleet yksitoista päivää Konstantinopolin edustalla. Viikko sitten otimme asemat mailin päästä kaupunginmuurista: anatolialaiset joukot oikealla sivustalla, rumelialaiset vasemmalla, ja minä sulttaanin joukkojen mukana keskellä. Piirityslinnoitteemme ovat kahden mailin pituiset, siis yhtä pitkät kuin kaupungin muuri Marmaranmereltä Kultaiseen Sarveen. Maavallien sekä oksista ja hirsistä tehtyjen suojien takaa tykkimiehemme ovat ryhtyneet hävittämään kreikkalaisten suuren kaupungin muureja.

“Te hölmöt kreikkalaiset! Olen sietänyt petollisuuttanne riittävän pitkään. Edesmennyt sulttaanimme oli suvaitseva ja lempeä ystävä teille. Nykyinen sulttaani ei ole samanlainen. Jos kaupunkinne välttää hänen ylpeän ja kiivaan otteensa se johtuu vain ja ainoastaan siitä, että Jumala jatkaa kierojen juonittelujenne ylenkatsomista.”
- Candarli Halil, suurvisiiri

~~~

Tänään on se päivä, kun herrani pääjoukko saapui Konstantinopolin kaupungin edustalle, tarkoituksenaan oikaista kapinallista vasalliaan, kreikkalaisten kuningasta Kontantinusta sekä petollista kruununtavoittelija Orhania, jota kuningas suojelee. Tilanne ei ratkea muutoin kuin kaupungin täydellisellä antautumisella, Orhanin luovuttamisella herralleni sekä kuninkaan uskollisuudenvalan uusimisella: mikäli kreikkalaiset eivät suostu tähän, emme voi muuta kuin ottaa kaupungin väkivalloin.